Villasukka kantapääkammoisille

"Unisukan malli on sota-ajalta - näitä sukkia neuloivat kotijoukot sotilaille rintamalle. Neulos istuu jalkaan hyvin, vaikka kantapäätä ei tehdä lainkaan."

Koko neulontaharrastukseni alkoi villasukasta ja ajatuksesta, että ihmisen täytyy osata tehdä villasukka, ennen kuin täyttää kolmekymmentä. Vaikka moni muu "pakko ehtiä ennen kolmekymppisiä" -projekti jäi toteuttamatta (ja maailma ei romahtanut siihen), villasukan opin kuin opinkin tekemään. Kantapäineen kaikkineen.

Samalla löysin siis käsityöharrastuksen ja sain varmuutta kokeilla muutakin. Pian huomasin, että itselleni sopivat parhaiten käsityöt, joita voi tehdä muun mukavan lomassa. Neulon siis mielelläni tv:tä katsellessa tai iltaa ystävien kanssa istuessa ja lörpötellessä. Pidän siitä, että joutilaisinakin hetkinä syntyy jotain. Lienee hektisen työn mukanaan tuoma tarve käyttää kaikki aika jollain tapaa hyödyksi...

Se, että neulon samalla kun puuhastelen muuta, rajaa neulontatöitteni "vaikeusastetta". On hankala juoda teetä ja keskittyä kuulumisten vaihtoon, jos pitää laskea silmukoita koko ajan. Kuitenkaan en jaksa neuloa pelkästään aina oikeaa kaistaletta loputtomiin. Villasukka - siis sellainen, jossa on kantapääkin - on juuri sopiva työ: vartta saa neuloa huoletta mieleiseksi kahvittelun ajan ja kantapäät (jotka vaativat keskittymistä edelleenkin) voi pistellä valmiiksi enne seuraavaa sosiaalista neulontahetkeä. Ei ehdi hektinen neuloja tylsistymään, sillä kantapään aika koittaa siinä kohtaa, kun itse kokee varren olevan riittävän pitkä.

Tämä sota-ajan unisukka on minulle siis hyvinkin täydellinen työ: tarvitsee keskittyä aina kerroksen päätteeksi hetken, jotta kierre alkaa syntymään ja tuloksena on jotain muuta kuin perinteinen villasukka, joita on jo riittämiin. Minun unisukkani tulevat näyttämään hyvinkin erilaiselta kuin tuo Pikkujättiläisen versio, kiitos lankakoriini jostain ajautuneen punaisen villalankakerän. Väri ei miellytä minua niin suuresti, että sitä haluaisin pantata muuhun työhön. Sukkiin se on juuri passeli. Lisäksi olen vuoren varma, että lanka riittää näihin unisukkiin enkä törmää siihen klassisimpaan tilanteeseen, jossa minulla on viittä vaille valmis luomus käsissäni, mutta lanka loppuu kesken ja vyötettä ei ole. Pikkujättiläisessä sukat on tehty ihanasti silkkivillalangasta, minulla tulee jämerämpi versio. Luulisi, että siellä sotatantereella on käytetty yhtälailla ihan ehtaa villaa ja että pääsen lankavalinnastani huolimatta maaliin.

Heidi