tiistai 9. huhtikuuta 2013

Käsityöläisten kaupunki

Torikorttelit. Ihana sana.
Uusi vanha kaupunki. Ihana ajatus.
Uutta kaupunkia ei rakenneta eikä eletä ilman kaupunkilaisia, joten kaikilla on mahdollisuus osallistua, ideoida, ehdottaa.
Ihana toimintafilosofia.

Kuva: torikorttelit.fi








Paljon ihanuutta on suunnitelmissa Helsingin Senaatintorin ja Kauppatorin välikaduilla sijaitseviin Torikortteleihin. Talot ovat upeita, kulmat historiallisen kauniita ja rauhallisia, nurkan takana meri ja torin humina, vieressä ratikkapysäkit, kävelymatkan päässä kaupungin ydin ja sen tarjonta. Ja mikä ihaninta: Torikorttelit on kaavailtu käsityön ystävien omaksi alueeksi! Ja vieläpä kaupunkilaisten omaksi paikaksi, jossa oppia käsillä tekemistä, ei vain ikuisiksi joulumarkkinoiksi, joista turistit voivat tehdä tuliaisostoksensa.

"Yhdessä tekeminen on kasvava kulttuurisuuntaus. Meillä on myös valtava määrä kiinnostavia käsityöläisiä ja alan harrastajia Suomessa. Voisiko Bockin Talosta kehittyä Torikortteleiden tuella luonteva ja innostava paikka koota nämä asiat saman katon alle?" näin mietiskelee "toripäällikkö" Peggy Bauer blogissaan. Toivon kovasti, että voisi!

Bockin talossa pidettiin eilen avoimien ovien päivä, jossa kiinnostuneet saivat käydä kurkkimassa ja haistelemassa talon tunnelmaa ja tulevaisuuden suunnitelmia. Olin tonttuna paikalla. Olisipa ihanaa, jos toripäällikön visiot toteutuisivat. Helsingistä puuttuu paikka, jossa käsityöihmiset voivat kohdata, siis ammattilaiset ja harrastajat, villasukkamartat ja designtuunaajat*, tasavertaisesti, toinen toistaan ruokkien. Toki kaupungissa on pilvin pimein kursseja ja sesongittain käsityömarkkinoita, mutta ei aktiivisia, tutuksi tulevia/olevia paikkoja, joiden toimintaa seurata, ja joihin piipahtaa tuosta noin vaan tutkailemaan. Matalan kynnyksen paikka käsitöille, otan sinut avosylin vastaan! Enkä usko, että olen yksin.

Entistä kiinnostavamman hommasta tekee se, että nyt on käynnissä avoin haku kaikille käsityöalan yrittäjille. Kuka hyvänsä voi lähettää ehdotuksensa Torikortteleihin ja hakea mukaan toimintaan. Lisätietoja löytyy Torikortteleiden sivuilta. Tämän päivän Hesarissa on myös iso juttu aiheesta (HS 9.4. kaupunki-osio). Harmittavaa on, että Bockin talon projektia leimaa Kiseleffin talon epäonnistuminen. Tosin en ymmärrä, miksei sitäkin voisi samalla kertaa pyyhkäistä uuteen, kaupunkilaisia palvelevaan uskoon. HYVÄ TORIKORTTELIT, odotukseni ovat korkealla.

Heidi


P.S. Mitä ajatuksia tämä projekti herättää muissa käsityöihmisissä, ammattilaisissa tai harrastajissa? Alkaako sormia kutittamaan innostuksesta? Itse ainakin visioin itseni jo oppimassa jotain uutta tekniikkaa (ehkäpä apuja tähän Pikkujättiläis-projektiin tai vaikka mosaiikkikurssilla, joka kiinnostaisi myös...) Bockin kauniissa miljöössä. Kurssin jälkeen istahtaisin kortteleiden sisäpihoille kaavaillulle terassille lasilliselle. Ja olisin hyvin, hyvin onnellinen.


*yhden naisen mielikuvagallupini tuloksena olen huomannut, että käsityöharrastajista on neljä prototyyppiä. 1) mummojen hommaa eli harmaita villasukkia ja huonosti istuvia -paitoja 2) "hippien hommaa" eli batiikkivärjäystä, luonnonväreillä värjättyä pellavaa ja huovuttamista 3) kotiäitien piperrystä eli lasten kanssa askartelua, jota muiden on pakko väkinäisesti ihastella 4) ylitrendikästä tuunausta, jossa yli-ihmiset loihtivat risoista farkuista, jätesäkistä ja hakaneuloista Oscar-gaala kelpoisen iltapuvun. Jatkanpa tästä aiheesta joskus toiste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti