82 ruudun tarina

Virkkasin viime vuonna muutaman kuukauden ajan keskimäärin yhden isoäidinneliön per päivä. Addiktio oli paha. Lopputuloksena oli jännetupin tulehdus ja 82 vajaamittaista ruutua. En nimittäin kuunnellut Veeran antamia ohjeita erilaisten silmukoiden eroista riittävän tarkkaan ja virkkasin toimeliaasti pylväiden sijaan puolipylväitä. Vieläpä tarpeettoman pienellä koukulla.

Ajatuksissani siinsi sellainen ihana, perinteinen päiväpeitto. Sellainen, jolla olisi tarina. Joka olisi tehty ystäviltä ja kylänmiehiltä saaduista jämälangoista. Ekologinen ja itsetehty. Sitten eräs matemaatikko laski, että neliöideni koko suhteessa sänkymme kokoon vaatisi yli tuhat neliötä. Aika monta. Tämän jälkeen vaihdoin isompaan koukkuun ja ihan kokonaisiin pylväisiin, vaihdoin väriajatusta ja lopulta hylkäsin haaveen päiväpeitteestä kokonaan.

"Käsityön pikkujättiläisestä" löytyy luonnollisesti isoäidin neliöistä toteutettu työ, onhan se yksi käytetyimmistä (ja kivoimmista) ruutumalleista. Ehkä käytetyin? Nopealla googlauksella selviää, että granny squareja on tehty jo 1800- ja 1900-luvun vaihteen Yhdysvalloissa ja todennäköisesti ne ovat syntyneet tarpeesta käyttää hyödyksi jäännös- ja purkulangat. Itsekin miellyin isoäidin neliöissä juuri siihen, että pystyin hyödyntämään neliöihin villasukkien jämälangat. Sitten alkoikin holtiton jäännöskerien hamstraaminen ystävien käsityökoreista ja -kirppiksiltä. (Avopuolisoni ei erityisemmin lämmennyt tälle osalle harrastustani.) Yhdistävänä tekijänä neliöissäni, kaiken kirjavia lankavalintoja tasapainottamassa, on Seitsemän veljeksen harmaa sukkalanka. Tai vastaava. Ostin nimittäin joltain käsityökirppikseltä lankaa, jota luulin Veljekseksi, mutta joka ei aivan samaa ollutkaan. Onneksi en ole turhan tarkka..

Itse kun opettelee, ei aina tajua kaikkea. (Toim. huom. neliöt olivat ensimmäinen kosketukseni virkkuukoukkuun ja virkkaamisen logiikkaan sitten peruskoulun.) Näin ollen meni tovi, ennen kuin tajusin, että voin päätellä eri kierrosten langat ikäänkuin seuraavan kierroksen sisään, jolloin pääteltävää jää yhdestä valmiista ruudusta vain yksi lanka. Eli ennen kuin näistä tilkuista syntyy mitään käyttökelpoista, on edessä useamman langanpätkän päättely (ja neliöiden yhdisteleminen). Miksei muuten tätä "työn sisään päättelyä" neuvota aina suoraan ohjeissa? Pikkujättiläinenkin ohittaa tämän, hyvinkin käytännöllisen vinkin tyystin.

Nurjat puolet piilotustekniikalla ja ilman

Isoäidin neliöihin voi oikeasti käyttää KAIKKI jämälangat.

Pikkujättiläisessä isoäidin neliöistä on tehty Lollipop-nimeä kantavia lasten laukkuja. Malli ei tunnu omalta enkä keksi sille sopivaa vastaanottajaakaan, joten hetken joudun mietiskelemään, mitä neliöistäni syntyy. Ideoita? Palasia olisi useampaankin pienempään työhön. Tyynynpäällisiä tarvitsisin, mutta toisaalta haluaisin kokella neliöiden yhdistämistä johonkin, jolla olisi näkyvä taustapuolikin ja kolmiuloitteisuutta siinä mielessä. Toisaalta taas lehtiroskakori voisi kaivata myös piristystä ympärilleen...


Lisätietoja isoäidin neliöistä on koottu tänne.
En valitettavasti löydä enää sitä yksinkertaista ohjetta, jonka avulla itse opin neliöt tekemään, mutta tämä Punomon sivuilta löytyvä ohje vaikuttaa varsin selkeältä - ja siinä opetetaan päättelemään lanka seuraavan kierroksen sisään, hurraa!